Rallimuseon osastolla esitellään tänä vuonna Rally Hall of Fameen nimettyjen Jean Todtin, Timo Salosen ja Seppo Harjanteen saavutuksia. Harjun erikoiskokeen yhteydessä luvassa on myös näytösajoja.
Osastolla voi ihastella niin Peugeot 205 T16 -luokitteluautoa vuodelta 1984 kuin Peugeot 205 B-ryhmän ralliautoa, sekä Salosen ja Harjanteen uran alkuvaiheeseen kytkeytyvää Datsun Violetia vuosimallia 1981 ja Nissan 240 RS -ralliautoa vuodelta 1985.
Torstaina 1.8. ennen Harjulla ajettavaa erikoiskoetta noin klo 18.25, yleisö pääsee ihastelemaan Rally Hall of Fame -näytösajoa. Lisäksi perjantaina 2.8. ennen Harjun kilvanajoa Rallimuseo tekee näytösajon Jyväskylän historiaa kunnioittaen.
Tutustu jokaisen nimetyn Rally Hall of Fame -kuljettajan historiaan:
Jean Todt
Jean Todt aloitti MM-uransa Ove Anderssonin kanssa Monte Carlon MM-rallissa 1973 ja voitti samana vuonna kaksi rallia Achim Warmboldin kartanlukijana. 1975 ja 1976 hän työskenteli yhdessä Hannu Mikkolan kanssa Peugeotilla, voittaen muun muassa 1975 Marokon MM-osakilpailun. Myöhemmin hänen kuljettajinaan ralleissa olivat muun muassa Jean-Pierre Nicolas, Timo Mäkinen, Jean-Claude Lefebvre ja Guy Fréquelin. 1981 Todt ja Fréquelin voittivat rallin valmistajien maailmanmestaruuden Talbotilla ja sijoittuivat kuljettajien MM-sarjassa hopealle. Rallin MM-sarjassa Todt osallistui kaikkiaan 54 MM-osakilpailuun, joista voitti neljä.
1982 Todt nimitettiin Peugeot Talbot Sportin toimitusjohtajaksi. Kehitetyllä Peugeot 205 T16 -autolla talli voitti kolmen kauden aikana 16 rallin MM-osakilpailua sekä kuljettajien ja valmistajien maailmanmestaruudet 1985 ja 1986. B-ryhmän jälkeen Peugeot 205 T16 ja Peugeot 405 T16 voittivat neljästi Paris-Dakar -rallin vuosina 1987-1990. Todt nimitettiin PSA Peugeot Citroën Groupin urheilujohtajaksi ja Peugeotin urheiluautoprototyyppien MM-projektin vastuuhenkilöksi, joka päättyi kaudella 1992 maailmanmestaruuteen. Lisäksi Peugeotille kirjattiin ykköstilat lajin merkkitapahtumasta Le Mansin 24 tunnin ajosta vuosina 1992-1993. 1993 italialainen Ferrari palkkasi Todtin F1-joukkueensa johtoon. 2001 tehtäväkuvaan lisättiin Ferrari-Maserati Groupin urheilujohtajan tehtävät ja 2004 Ferrarin toimitusjohtajan tehtävät. Todtin aikana Ferrari voitti kahdeksan valmistajien ja kuusi kuljettajien maailmanmestaruutta, sekä 106 GP-osakilpailua.
Huhtikuussa 2009 Todt jätti Ferrarin ja asettui Kansainvälisen Autoliitto FIA:n puheenjohtajaehdokkaaksi. Todt valittiin tehtävään lokakuussa 2009, jossa hän vuonna 2019 jatkaa kolmatta perättäistä nelivuotistoimikauttaan.
Timo Salonen
Vuoden 1974 sensaatiomaiset ajosuoritukset 1-ryhmän Mazdalla toivat Timo Saloselle paikan Volvon kotimaiseen rallitalliin, josta hänet poimittiin Suomen MM-ralliin tehtaan Datsunin rattiin. Tuloksena oli kuudes sija, mistä käynnistyi ura rallin puoliammattilaisen. 1977-1978 hän ajoi Fiat 131 Abarthilla Suomen MM-rallissa kahdesti kakkoseksi, saavutti rallin 4-ryhmässä kaksi SM-hopeaa sekä ajoi ensimmäisen MM-voittonsa Kanadassa. Kauden 1978 päätteeksi Datsun tarjosi Saloselle sopimuksen kuudesta MM-osakilpailusta. Salonen pyysi kartanlukijakseen Seppo Harjanteen. 1984 päättynyt Nissan-kausi toi riihimäkeläisparille kaksi MM-osakilpailuvoittoa.
Salosen toipuessa nuoruuden vamman aiheuttamasta selkäleikkauksesta Peugeot-Talbotin tallipäällikkö Jean Todt otti häneen yhteyttä ja tarjosi paikkaa ranskalaistalliin. Salonen kiitti luottamuksesta ja voitti kaudella 1985 viisi MM-osakilpailua ja varmisti lajin maailmanmestaruuden jo elokuussa Suomen MM-rallissa Jyväskylässä. 1986 Salonen ajoi Peugeotilla vielä MM-voitot Jyväskylästä ja RAC-rallista, jotka riittivät viemään Salosen B-ryhmän aikakauden viimeisenä vuonna MM-pronssille. Peugeotin jälkeen Salonen siirtyi vielä Mazdalle, jolle hän ajoi vuoden 1987 ainoan MM-voiton ja 1991 Mitsubishille. Mitsubishi-kauden jälkeen hän lopetti rallin MM-tasolla ja siirtyi aavikkoralleihin Citroënille 1993.
Salonen sai 1970-luvulla lempinimen ”löysä”, joka kuvaa hyvin hänen rentoa olemustaan ja käytöstään tiukassakin sekuntiottelussa, mutta ratin takana Salonen oli kaikkea muuta kuin ”löysä”: hän oli huippulahjakkuus ja armoton taistelija.
Seppo Harjanne
Soitto Timo Saloselta muutti ekonomin koulutuksen hankkineen ja siihen asti Suomessa rallin järjestötehtävissä toimineen Seppo Harjanteen suunnitelmat 1979. Datsunille sopimuksen allekirjoittanut Salonen tarjosi ammattilaiskartanlukijan paikkaa. Seuraavat kuusi kautta Harjanne luotsasi Salosta Datsunin/Nissanin tehdastallissa, kunnes loppuvuodesta 1984 Peugeot-Talbotin Jean Todt tarjosi heille ajettavaksi B-ryhmän Peugeot 205 T16 -autoa kaudeksi 1985. Kaksikko voitti heti rallin maailmanmestaruuden. Kauden 1988 päätteeksi Harjanne päätti lopettaa aktiiviuransa. Välivuoden jälkeen Tommi Mäkisen manageri Timo Jouhki kuitenkin sai houkuteltua kokeneen Harjanteen nuoren suojattinsa vierelle, ja loppu on historiaa. Harjanne voitti Mäkisen vierellä kaksi rallin maailmanmestaruutta (1996-1997), minkä jälkeen 50-vuotiaana hän ilmoitti jäävänsä kartanlukijan tehtävistä eläkkeelle. Ralliuransa aikana Harjanne voitti kolme rallin maailmanmestaruutta ja 20 rallin MM-osakilpailua, sekä osallistui kaikkiaan 127 rallin MM-osakilpailuun.
2001 Harjanne teki paluun rallin pariin Suomen MM-rallin apulaiskilpailunjohtajana. Hänen toimenkuvaansa kuuluivat vastuut reitin suunnittelusta ja kilpailun tiekirjan valmisteluista sekä rallin turvallisuudesta. Harjanteen ansiokkaan työn ansiosta Suomen MM-osakilpailu on yksi maailman parhaista sekä myös turvallisimmista MM-osakilpailuista. Harjanteen ammattitaidosta Suomen MM-rallissa saivat äärimmäisen tarkkojen tiekirjojen muodossa nauttia myös monet muut kartanlukijat. Harjanne laati Suomen MM-ralliin myös televisio- ja valokuvaajille laaditun turva- ja ohjekirjan, jonka sisältö ja esittämistapa päätettiin ottaa koko rallin MM-sarjan standardiksi.
Lähde: Marko Mäkinen / Mobilian Autokylä
